18.10.2008 Probelli Ryhti 4-4
1. erä 1.59 1-0 Salenius Emmi (3)
Heikkilä Pauliina (17)
13.07 1-1 Vänskä Mira (11)
14.42 1-2 Paldanius Outi (14)
Syrjälä Mira (7)
2. erä 21.33 2-2 Hyvönen Sini (19)
Heikkilä Pauliina (17)
23.59 3-2 Kääriäinen Henna (5)
Heikkilä Pauliina (17)
27.45 4-2 Pelkonen Irene (8)
Kääriäinen Henna (5)
3. erä 31.41 4-3 Vuori Leena (30)
Lehtinen Riikka (10)
36.14 4-4 Sutinen Johanna (25)
Syrjälä Mira (7)
Ja siitähän jatketaan mihin edellä jäädään. Toisen ottelun avaukseen vastaan kumartui Ryhti, eikä meno paljon kummempaa ollut. Saara takaisin kentälle ja Heidi liister... eikun maaliin.
Varhaisen maalin voisi kuvitella avaavan peliä ja niinhän se valitettavasti tekikin, mutta ei niinkuin toivoisi. Emmin osuman jälkeen kirmasimme kilvan vihulaisen kanssa päästä päähän ilman ajatusta. Tämä tyyli tuntuikin ryhdille sopivan ja näin tauolle heidän johdossaan. Tiedä sitten mitä tauolla tapahtui, mutta malttia alkoi löytyä ja sitä kautta tulosta tulla.
Päät nousivat ja silmät aukesivat. Yhtäkkiä tilaa taas oli ja syötöt löysivät omille. Omassa päässä ei hätää ja vastapäädyssä verkko heilui tasaiseen tahtiin, vetojen painuessa vihdoin kohti maalia. Sankareina Sini, Henna ja seuranvaihdosta piristynyt Irkku. Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan.
Korkealta on pitkä matka alas, mutta se kuljetaan nopeasti. Kunnolla ei ehdi viimeinen erä edes alkaa, kun kurulainen jo kaventaa. Tämä jos mikä sotkee pasmat eikä joukkomme tästä järkkymättä selviä. Alkaa roiskiminen, jolle kateelisia olisivat kakarat Nokian Eedenissäkin. Taistelu aikaa vastaan tai pikemminkin Heidi vs. Ryhti. Tasoitus syntyy jo ennen erän puoliväliä ja vain ihme (aka Heidi) estää Ryhtiä vyörymästä voittoon. Ottelun jälkeen välitön palaute liittoon turhista erätauoista. Jos vaan pelattais yhteenmenoon niin ehkä se ilme ei muuttuis noin nopeasti.
Lopulta pisteeseen voi olla todella tyytyväinen, mutta jos toisen erän peli-ilo löytyy seuraavassa ottelussa verivihollista vastaan, on jyyttaah, eiku happi vai mikä se oli, helisemässä. Ja eikun treenaamaan...
1.11.2008 O2-Jkl Probelli 0-2
2. erä 23.53 0-1 Nurmi Maija (18)
Kivelä Maria (1)
3. erä 39.50 0-2 Heikkilä Pauliina (17) RL
44.55 2 min Tuurihalme Jenni (9)
Kädellä pelaaminen
Talvi on taas. Tietää todella kauden olevan käynnissä, kun hallille ajellessaan juuttuu fanien aiheuttamaan ruuhkaan. Ehkä sitä kuitenkin osasi odottaa; onhan päivän avausotteluna aina yhtä herkullinen Jyt... OOO... eiku kaks... Turnauksen avaa siis Jooks vastaan Probelli.
Fanit ovat aloittaneet rummuttamisen jo tuntia ennen ottelua ja fiilikset ovat korkealla. Vastustaja tunnetaan läpikotaisin ja heidän heikkouksiaan on käyty tarkasti läpi. Kun vielä taustajoukot ovat piinanneet vastustajaa viikkoja turhilla palohälytyksillä ja tv-lupatarkastajina esiintyen, olemme valmiina kovaan otteluun. Poissa seuran historian kallein pelaaja, karenssiin jäänyt Anu, poteva Tiina, työholisti Heidi ja Probelli-historian huonoin hankinta Reetta (kyllä sille auto ja asunto kelpas, mutta ei näy likkaa peleissä). Kyllähän siellä silti joku oli paikallakin...
Otteluista näissä olis kai tarkotus kertoa, joten asiaan: me voitettiin, kiitos.
-Kustantajan pienen taivuttelun jälkeen saimme hieman tarkennusta-
Molemmat joukkueet tuntuivat olevan hereillä heti alusta pitäen, ookakkosen ottaessa kuitenkin ohjat ja puskiessa peliä meidän päähämme. Ensimmäisen erän kuva onkin pitkälti se, että kaveri puskee päätä seinään ilman sen kummempia paikkoja , kun taas me hyökkäämme hieman "valikoivammin" aiheuttaen kuitenkin järjestäen tilanteita vastapäähän. Aika sontaa kuitenkin lopulta koska nollillehan mekin jäämme.
Toista erää jatketaan pitkälle samalla kaavalla. Lopultahan siinä sitten käy niin, että O2 vetää hyökkäyksen överiksi ja yksi meikäläinen unohtuu selustaan. Kyykkiminen palkitaan Marian viskatessa Maija puolittain läpi ja tämän onnistuessa liruttamaan pallon alakulmaan. Kumma juttu miten yksi onnistuminen sytyttääkin. Loppuerässä ei hädän päivää ja vastustajankin liekki alkoi lepattaa. Maalivahtien show jatkui...
Kolmanteen erään "happi" löysi uutta virtaa ja taas alkoi pompottelu maalillamme. Pakkohan se on tunnustaa että sydän oli kurkussa, kun kuusi likkaa huitoo palloa parin neliön sisällä, oman maalin edustalla. Lopulta kuitenkin aina jonkun meikäläisen ahteri edessä ja tilanteista selvitään huokaisulla. Maksava yleisö saa rahoilleen vastinetta lopussa tuomarien ottaessa ohjat käsiinsä. Johanna on puskemassa puolustajien välistä maalintekoon kun törmää vastustajan mailaan. Johanna tilanteessa suu auki, että mitä minä nyt tein, kun vaihtopenkki tuulettaa rankkaria. Ja kyllähän meille lahjat kelpaa. Pauliina rankaisemaan ja tulos tuttu. Loppuerä tapetaan aikaa pompottelemalla palloa taas oman maalin edustalla, mutta mikä kullakin toimii...
Lopputulos O2 ja täytyy myöntää että kyllä maittaa. Nyt ne pelit vasta alkavat.
1.11.2008 Probelli VaKP 5-3
1. erä 3.37 0-1 Seilonen Tuula (20)
11.55 1-1 Niemelä Hanna-Leena (13)
Ylönen Katja (28)
2. erä 15.24 1-2 Rimpiläinen Mea (38)
Ruohonen Minna (13)
19.20 2 min Ylönen Katja (28)
Työntäminen
22.38 2-2 Salenius Emmi (3)
Kääriäinen Henna (5)
24.53 3-2 Nurmi Maija (18)
Kankimäki Saara (14)
25.12 4-2 Salenius Emmi (3)
Kääriäinen Henna (5)
27.32 5-2 Tuurihalme Jenni (9)
Pelkonen Irene (8)
3. erä 31.58 5-3 Rimpiläinen Mea (38)
39.32 2 min Kajander Karoliina (9, VaKP)
Väärä vaihto
Päivän toiseen taisteluun vastaan asettui valkeakosken ylpeys WFT.
Vastustaja oli mitä ilmeisemmin hyvin tuttu, olihan valmentaja keskittynyt
vakoilemaan koskilaisia viimeiset puoli vuotta joukkueen laskuun. Kun vielä
pelaajiakin oli edelleen runsaasti paikalla, piti ottelun olla ihan läpihuutojuttu.
Täydellistä hallintaa, pallo kiertää ja pelaajat liikkuvat. 1+1+1 on
tietenkin koskilaisten matikalla maali heille. Pirulaiset kehtaavat kerran
vetää puolestakentästä, Maria ei malta olla esittämättä temppujaan ja
huitoo ilmaa yrittäessään liimata kutia näyttävästi. Tyrmistyneenä tästä
tehoton kurvailu jatkuu pitkälle erän loppuun, jolloin "nopea" vastaisku
tuottaa vihdoin tulosta Katjan pelattua ensin seinän vastustajan kanssa ja
syötettyä sen jälkeen Leenu takatolpalle maalintekoon. Tauolle pureksimaan
tuppea.
Sitähän voisi tietysti kuvitella että tämmöinen loppuerän tasoitus avaisi
lukkoa, mutta ne pirun koskilaiset kehtas kuitenkin hyökätä heti erän
alkuun ja maalihan sieltä taas tuli. Maria huitoo jälleen tyhjää
vihulaisen tulitettua maalinedusruuhkasta yläkulmaan. Unisuus jatkuu
puoleenerään kunnes jotain tapahtuu; ketsuppipullo räjähtää vihdoin auki,
reilun kuukauden ravistelun jälkeen. Ensin Emmi tulittaa tasoituksen
Hennan poikittaissyötöstä ja tutkapari toistaa kuvionsa hetkeä myöhemmin,
Maijan lirutettua kuitenkin välissä johto-osuman. Illan komeimman osuman
naulaa kuitenkin Jenni koko kentän nousun ja muutaman tyylikkään
seinäsyötön päätteeksi. Huilille selvässä johdossa.
Valkeakoskelaisten kudit ovat viimeisessäkin erässä vähän niin ja näin,
joten joukkomme päättävät yhteistuumin hieman avittaa. Seuraava heitto
meidän päähämme potkitaan tyylillä omiin ja näin taas hieman jännitystä
pelissä. Loppuerän tapahtumat ovat aika köyhiä. Me treenailemme tehotonta
hallintaa ja ylivoiman hukkaamista. Maria kuorsaa maalilla varsin
äänekkäästi ja WFT:n erehtyessä luulemaan sitä murinaksi, he pysyvät
kaukana maaliltamme ja tyytyvät kohtaloonsa. Ottelu taputellaankin sopuisasti
loppuun näissä asetelmissa.
Paljon hyvää, hiukka huonoa tuuria ja tuloksena ansaittu voitto. Pikkuhiljaa
se osaaminenkin alkaa näkymään kaiken sohelluksen keskellä ja näin hyvillä
mielin hakemaan revanssia tamperelaisista koskiin.
maanantai, 18. helmikuu 2013
